lauantai 9. helmikuuta 2013

Kilpikakku

Minulta tilattiin viikinkiteemainen kakku, vaikkapa seuramme kilven näköinen. Koska olin jo tehnyt sellaisen miehelleni isänpäiväksi joku vuosi sitten, en halunnut tehdä ihan samanlaista. Ja mielestäni osaisin tehdä jotain vähän hienompaa nyt, silloin ensimmäistä kilpikakkua tehdessä ei vielä kovin montaa kakkua ollut takana.

Kakku piti kuitenkin tehdä jouluksi, joten joulunaluskiireet rajoittivat aikaani niin, että se helppotekoinen kilpi kuitenkin valikoitui aiheeksi. Mutta jotain ekstraa siihen piti saada ja sain idean katkenneesta kirveestä, joka olisi jäänyt kiinni kilpeen.



Ei muuten ollut kovin helppoa suhteuttaa kirveen kokoa kilpeen. Yritin miettiä luonnollisen kokoisten mittasuhteita keskenään ja pienentää mittakaavaa ainakin viidennekseen. Kirves on kokonaan sokerimassaa, samoin kakun pinta ja kilven kupura.


 
 
 

Halusin tehdä kirveeseen jotain koristelua, koska viikinkiajalta on löytynyt upeasti koristeltuja miekkoja ja kirveitä. Suunnittelin piirtäväni hopeisella elintarviketussilla kuvion kirveenterään, mutta tussipa ei ollutkaan hopeinen vaan harmaa. Eikä harmaa erottunut mustasta sokerimassasta yhtään. Lopulta päädyin varovasti raaputtamaan kuvion hammastikulla, jolloin massan pinta rikkoutui ja muuttui vaaleammaksi. Koko ajan piti kuitenkin muistaa, ettei saa painaa, jottein terä rikkoutuisi.

Vasta kirvestä kakkuun iskiessäni tajusin, että se menee kakun sisälle ja on alttiina kakun kosteudelle. Yritin sipaista terän kärkeen hieman sokerikreemiä, mutta ei se pysynyt terässä, kun sen työnsi kakkuun. Vähän sitten tilaajaa varoittelin, etten tiedä kuinka kauan kirves kakussa pysyy pystyssä ja hyvänä ennen kuin kosteus saa sen muuttumaan velliksi. Mutta ilmeisesti kirves oli kuitenkin kestänyt hienosti siihen asti kun kohtasi syöjän hampaat.

Täytteenä tässä kakussa oli kinuskia ja vadelmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti