maanantai 23. helmikuuta 2015

Seikkailija Dora synttärit

Nuoremman tyttäreni 5v synttäreitä vietettiin marraskuun lopussa Seikkalija Dora teemalla. Sukulaisille lähti meille perinteiseen tapaan miehen tekemällä kuvalla varustettu kutsu. Tyttärellä taisi olla paljon toiveita tämän kuvan suhteen, ainakin hänellä piti olla balettipuku ja kuvaan piti tulla perheemme uusin jäsen, kissa.



Kaverirynttäreille en viitsinyt tällä kertaa kovin monimutkaista kakkua tehdä, kun tuon ikäisille ei kakku oikein hyvin maistu. Päätimme päivänsankarin kanssa tehdä jäätelökakun, jonka päälle laitettaisiin muutama sokerimassahahmo koristeeksi. Jäätelökakun tein ihan tavallisesta kaupan pakettijäätelöstä, päärynää, mansikkaa ja suklaata. Annoin jäätelön pehmentyä hetken ja laitoin kelmulla vuorattuun vuokaan. Annoin jähmettyä pakastimessa ja lisäsin uuden kerroksen toisesta paketista ja vielä kolmannen uuden jäähdyttämisen jälkeen. Näin saatiin kiva kolmivärinen kakku. Reunoille laitoin kahdenlaisia vohvelikeksiä.

 
 Lastenjuhlien tarjottavaa jäi seuraavana päivänä tulleille sukulaisillekin. Tarjolla oli mm. Tähti-pikkuleipiä ja värikkäitä popseja. Pikkuisiin pätkismuffineihin ei laitettu mitään koristetta. Lastenjuhlien kestosuosikki on coctailtikut, joissa oli yksinkertaisesti nakkia, lihapullia, rypäleitä ja juustoa. Näiden muovisista tikuista tuli perheen kissan suosikkileluja. :D








Juhlien aluksi askartelimme yhdessä Doran rannekorut. Sinisiä kukkahelmiä ei löytynyt valmiina, joten pujottelin sinisistä puuhelmistä kukanmuotoiset kuviot valmiiksi ja juhlavieraille jäi keltaisten puuhelmien pujotteleminen.

Lupasin tyttärelle juhlien ohjelmanumeroksi Doran ohjelman kaltaisen seikkailun. Juonen kehitimme pinjatan ympärille, sillä muutamassa Doran jaksossa on ollut pinjata ja tyttäreni halusi sellaisen. Ilkeä Velmu-kettu oli vohkinut Doran pinjatan ja seikkailijoiden tehtävänä oli etsiä pinjata. Mieheni piirsi kartan, joka johdatti meidät pinjatan luo.



Ensimmäisenä tulimme äksyn vanhan peikon sillalle, joka oli mennyt rikki. Mies piirsi peikon sillan viereen. Jokaisen seikkailijan piti vuorollaan ottaa pala ja sijoittaa se oikean malliseen koloon. Silta tuli kätevästi fleecehuovan palasesta. Seikkailijat olivat iältään 2-7 vuotiaita ja isoimmille tämä oli tietysti vähän helppo, mutta he leikkivät hienosti mukana.





Toisena tulimme vuorelle, jonka huipulle meidän piti kiivetä varoen matkalla sammakoita ja käärmeitä. Kesken kiipeämisen polku huipulle katkesi ja sitä piti jatkaa, jotta matka voisi jatkua. Vuorena toimi portaikko, jolle olimme laittaneet muovisia eläimiä. Polkuna oli portaille asetetut paperit, joita piti sitten jatkaa oikeassa värijärjestyksessä huipulle saakka (punainen, keltainen, vihreä, punainen, keltainen jne.). 

Viimeiseksi tulimme hämähäkin luolaan, jossa piti hämähäkin seittien välistä pujotella luolan sisälle ennen kuin hämähäkki ehtisi tulla nappaamaan. Seitti oli oviaukkoon ristiin rastiin viriteltyä kuminauhaa ja hämähäkkikin oli ihan vain kartonkia. Jokainen löysi sopivan aukon ja pääsi luolaan sisälle. Luolassa nähtiin Velmu-kettu (tulostettu kuva seinällä), mutta onnistuttiin pelastamaan pinjata arkusta.



Lopuksi rikottiin yhdessä pinjata ja sisältä paljastuvat karkit, eläinsaippuat ja saippuakuplat sai viedä kotiin. (Anteeksi huono kuvankäsittely. En halunnut laittaa kenenkään lapsen kuvaa näkyville ilman lupaa.)


Seuraavan päivän sukulaissynttäreille tulleille lapsille olin askarrellut pienet reput, joista löytyi samat täytteet kuin pinjatasta paljastui. Kartta ja repun kasvot olivat netistä löytyneet tulosteet, jotka sitten liimasin violetteihin paperipusseihin. Yhdestä pussista leikkasin suikaleita repun olkaimiksi.


Mielestäni meillä oli tosi mukavat synttärit ja tietysti päivänsankarikin tykkäsi. Aikaa jäi vielä ihan vapaaseen leikkimiseenkin. Näitä synttäreitä oli tosi kiva suunnitella. Meillä lasten synttärit on koko perheen projekti, jota sunnitellaan yhdessä useamman kuukauden ajan. Lapsilla on aina yhtä paljon ideoita tarjottavien ja leikkien kanssa ja aikuisena joutuu välillä miettimään miten kauniisti voisi kaikki ideat torpata. Välillä kun nuo ideat tahtovat olla liiankin lennokkaita. :D Näiden synttärien jälkeen tuli joulu ja joulun jälkeen meillä alettiin suunnitella vanhemman tyttären juhlia, joita vietetään muutaman viikon kuluttua maaliskuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti