Merenneitosynttärit

Tyttären 7-v juhliin löytyi teema vähän vahingossa. Ensin oli puhetta Barbiejuhlista, mutta näin kuvan kivasta merenneitokakusta ja ehdotin tyttärelle merenneitojuhlia. Tytär innostui tosissaan ja näitä juhlia on ideoitu useamman kuukauden ajan.

Sukulaisten kutsuun mies teki meille perinteiseen tyyliin teemaan sopivan kuvan. Kaverikutsuista jäi kuva ottamatta, mutta ne olivat sinisestä kartongista askarreltu simpukan muotoisia ja kuviot oli kimalleliimalla. Sisälle tekstasin kalligrafiaa harjoitellakseni kutsutekstit käsin.

 
Kaikilla järjestämilläni kaverijuhlilla olen tuskastellut sitä, että ruokapöydän äärellä on niin ahdasta ja tarjottavat eivät mahdu pöytään ja ruokailu on yhtä kaaosta. Nyt päätin investoida pöytiin ja tuoleihin. Hiihtolomalla tehtiin reissu Tampereen Ikeaan ja ostin sieltä neljä pöytälevyä jalkoineen sekä 12 jakkaraa. Lisäksi mukaan lähti yksi vähän isompi pöytä tarjoilupöydäksi. Ajattelin, että meillä näitä synttäreitä vielä juhlitaan useampana vuotena ja on sitten muitakin juhlia ajatellen varalle tuoleja. Ne saa kätevästi varastoon säilöön. Ja täytyy sanoa, että tämän parempaa päätöstä en olisi voinut tehdä. Olohuoneen pöytä siirrettiin sivuun ja siihen sai ison pöydän, jonka ympärille kaikki kaverit mahtuivat. Pöydälle koristeeksi löytyi kalaverkkoa, simpukoita ja meritähtiä.

Kertakäyttöastiat löytyi Juhlamaailmasta samoin kuin koristelussa käytetyt kreppipaperinauhat. Noissa merihenkisissä kreppiaperiseinissä oli kyllä melkoinen leikkaaminen, mutta olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ikeasta ostettu parisängyn lakana toimi loistavasti liinana.

Myös tarjoilupöytä oli olohuoneessa, joten syöjien oli helppo käydä santsaamassa. Ainut kuva pöydästä on melkoisesti heilahtanut, kun kiireessä nappasin kuvan ennen kuin juhlijat tuhostivat tarjottavat. Myös tarjoilupöydän liina oli Ikean lakana. Tarjoilupöydän taakse tein kreppipaperista nauhoja koristeeksi.

Mies kaiversi melonista hain tarjoilupöydän koristeeksi ja se oli ehdottomasti lasten mieleen. Valitettavasti kaupassa oli ollut melko pieniä meloneja, isommasta olisi tullut vielä näyttävämpi.

 

Kovin paljon ohjattua ohjelmaa ei tytär halunnut, vaan lapset saivat leikkiä vapaasti. Jokainen, joka halusi sai maalata vesiväreillä kipsisen kultakalan jääkaappimagneetiksi. Niiden tekeminen meinasi vähän tihkaista, kun kaapissa oleva kipsi loppui kesken ja jouduin hankkimaan kahteen kertaan uutta kipsiä. Ensimmäinen ei kuivunut millään ja toinenkin hyvin huonosti. Tytär itse valitsi muotin Leipurinputiikista ja koska muotilla sai vain yhden kalan kerralla, meinasi kuivatusaika olla turhan pitkä. En edes tiedä kuinka monta kalaa katkaisin pyrstön juuresta, kun yritin irrottaa vielä vähän kosteaa kalaa muotista. Lopulta jopa uunissa lämmittämällä kuivatin kipsiä. Jännä, kun ne ensimmäisellä kipsillä tehdyt kuivuivat ihan hetkessä ja tuolla viimeisellä sai kuivattaa kokonaisen päivän.

Lapset maalasivat tosi hienoja kaloja. Kaikki erilaisia ja niin upeissa väreissä.

Kultakalojen lisäksi halusimme antaa kavereille pienen kiitoslahjan muistoksi kivoista juhlista. Etsiessämme netistä ideoita juhliin törmäsimme saippuapusseihin, joissa saippuamassaa oli sulatettu pussiin ja sinne laitettu muovinen kultakala sisälle. Ikäänkuin akvaariokaupasta ostettu oikea kala vesipussissa. Ohje löytyy täältä. Innostuimme tyttären kanssa ideasta aivan valtavasti ja yhden sunnuntaipäivän ajan surffailimme netissä ja yritimme löytää saippuamassaa, kultakaloja ja sopivan pieniä muovipusseja. Saippuamassan hinnoissa oli valtavia eroja ja halvin oli Lahjapuodissa joskin kilohinta on noussut reilusti siitä helmikuusta, kun tilasin. Hinta vaihteli vähän alle kympin kilolta jopa kahteenkymppiin kilolta. Tilasin kolme kiloa ja se riitti 24 pussiin, joskin olisin halunnut tehdä vähän reilumpia, niin olisivat olleet näyttävämpiä. Mutta kivoja niistä tuli noinkin. Kaloja emme löytäneet mistään Suomesta ja ne alkuperäisen ohjeen kauniit oranssit kalat oli hurjan kalliita. Amazonilta Englannista löytyi pakkaus eri värisiä kaloja ja postikuluineen kalat tekivät euron kappale, eli ei ollenkaan paha hinta. Myös tarpeeksi pienten muovipussien löytäminen oli hankalaa. Kauppojen pussit on kaikki niin valtavan leveitä, että niihin menisi tolkuttomasti massaa. Lopulta löysin tosi edullisia pikkupusseja täältä. Pussit olivat niin halpoja, että tilasin useita erilaisia pakkauksia ja nyt pikkupusseja on loppuelämän tarpeisiin kaapissa. Pussit tulivat kai Puolasta, vaikka maksun saikin suorittaa kotimaiselle tilille.

Mies porasi simpukankuoriin pienen reiän ja sellainen kiinnitettiin pussin naruun. Simpukkaan kirjoitettiin Kiitos.

Merenneitoteemaan sopivaa tarjottavaa mietittiin yhdessä ja tytär toivoi muffinseja, kakun, popseja ja pikkuleipiä. Lisäksi tarjolla oli suolaisia kultakalakeksiä, naksuja, karkkia ja boolia. Boolin piti olla sinistä, mutta omenamehu oli sen verran keltaista, että boolista tuli sinistä väriä lisätessä vihreää. Mutta ei sekään paha ollut ja pääasia tietenkin, että maistui juhlijoille.

Tyttären toiveesta tein pätkismuffinseja, jotka koristeltiin teemaan sopivasti. Lisäksi tytär toivoi porkkamuffinseja ja ne tein minikokoisina, kuorrute pursotettuna päälle, ilman koristeita. Vuoiksi tytär valitsi siniset maastokuvioidut vuoat, joskin maastokuviointi (onneksi) jäi epäselväksi ja vuoka oli vain kivan elävän sininen. Sattui vielä sopivasti koristeelliset kakut -lehden mukana tulemaan silikoninen simpukkamuotti, jolla sai kätevästi koristeet sokerimassasta muffinseihin.

Simpukan malliset piparit oli pumpernikkelitaikinaa. Ne leikkasin samalla mallilla kuin kutsukortit kavereille.

Lisäksi tarjolla oli kalakeksejä, jotka tein ylioppilaiden ohjeella. Meinasin polttaa kalaparat, mutta ihan maistuvia niistä onneksi tuli.

Sinooperissa osui silmääni wiltonin suklaamuotti ja aivan pakkohan se oli ostaa ja käyttää, kun niin hyvin tähän teemaan sopi. Olin jo aiemmin suunnitellut ostavani Lidlistä simpukkasuklaita, mutta niitä ei tarvittukaan, kun tein näitä. Tavallista valkoista suklaata sulatettuna, Fazerin sinistä sulatettuna ja sekoitus näitä kahta suklaata.

Näiden lisäksi oli tietysti kakku, mutta siitä tulee oma postauksensa, kunhan ehdin.