Kielokakku

 Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Ystävän äiti nukkui kesällä pois ja hänen muistotilaisuudessa tarjottiin tätä kakkua. Vuosikymmeniä sitten äidin morsiuskimpussa oli ollut kieloja ja nyt niitä laitettiin kakkuun.

Kesän sään ollessa upeimmillaan, heinäkuun helteiden lämmittäessä vilukissaleipuria niin ihanasti oli pakko kuitenkin todeta sään olevan kakkujen kannalta pahin mahdollinen. Kostea ja kuuma saivat sokerimassan hikoilemaan ja kiiltämään hetkessä. Puolen tunnin automatka hirvitti etukäteen, mutta kylmäpakkausten avulla edes sisältö pysyi hyvänä, ulkonäkö väistämättä kärsi hieman.

Kakku oli mitoitettu 30 hengelle ja piti sisällään laktoositonta mansikkamoussea ja tuoreiden mansikoiden palasia.